26.9.2017

Kaupungissa piikomassa

Torstaina lähdin piikomaan Porvooseen. Neron sisarukset tarvitsivat sijaishenkilökuntaa kun oma matkusti muihin maisemiin.

Niinpä järjestin Nerolle varapiian ja lähdin itse varapiiaksi Mörölle ja Svanttelle. Vaikka luulisi, että muutto uuteen kotiin olisi kova paikka kissalle, niin tämä kaksikko on osoittanut, että se voi olla myös tervehdyttävä kokemus. Ennen äärimmäisen arat kisut ovat uudessa kodissa muuttuneet rohkeiksi ja seurallisiksi. Kaikki mitä tein oli kisuista mielenkiintoista, varsinkin kutomista seurattiin silmä kovana.

Mörkö lempipaikallaan tornissa, mistä on hyvät näkymät ympäristöön.

Mörkö on innokas leikkimään ja Svantte toimi lähinnä yleisönä.

Kunnes hänkin löysi sisäisen saalistajansa. Kyllä meillä oli mukavaa. Sanomalehden lukeminen ja kissat on klassikko.

Välillä lepäiltiin sohvalla, minä alimmaisena. Mörkö antoin minulle niin tehokasta akupunktiohierontaa, että piti vetää viltti väliin. Kuvat on otettu kännykällä, sillä kisut eivät pitäneet kamerasta.

Ehdin kierrellä kaupungillakin parina päivänä. Porvoossa on paljon kivoja putiikkeja, erityisesti ihastutti Lisa Wikströmin vaateliike Välikadulla. Porvoon Wanhasta Rautakaupasta löysin kauan kaipaamani hellanrenkaan rikkinäisen tilalle. Muitakin aarteita lähti sieltä mukaan, esimerkiksi vanha sinkkisaavi saunalle ja ikkunaheloja.
Mielenkiintoinen paikka, josta voi löytää melkein mitä vain. Kiva kaupunkiloma syksyn piristeeksi.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Kirsi! Kaunista syysviikkoa kaikille!


12.9.2017

Minne puutarhuri on kadonnut?

Onko puutarhuri häipynyt vai vain muuten niin kiireinen, ettei ole ehtinyt istuutumaan koko kesänä? Tuoli on päässyt sammaloitumaan ja kukat ovat ottaneet sen haltuunsa.

Kasvimaa tuottaa satoa, vaikka onkin ollut hieman oman onnensa nojassa. Jos pakkaset eivät yllätä nähdään tänä syksynä latva-artisokan kukintaa.

Soihtunauhukset ovat syksyn ilo.

Kultapallot kurottautuvat taivaisiin. Viime päivien sateet ovat saaneet ne kumartamaan puutarhurille, joka suunnittelee antavansa niille tukea.

Pari vuotta sitten kuolleeksi julistamani Vanille Fraise syyshortensia on tehnyt monta kukintoa. Kauriit leikkasivat sen talvella ja pensas on nyt kuusihaarainen. Juurelta nousee lisää kasvustoa. Asettelin vähän tuoleja eteen, etteivät kauriit nautiskelisi kukintoja ennen aikojaan.

Huiskunauhuksista ei pääse koskaan eroon jos ne on puutarhaansa päästänyt. Siirsin nämä keväällä tähän uuteen kasvupaikkaan ja vein ison kasan kompostiinkin. Nyt vanhassa paikassa on yhtä iso kasvusto kuin ennenkin vaikka luulin kaivaneeni kaikki mukulat ylös.

Pelakuun juurella jouluna kukkinut reunuspäivänkakra pääsi keväällä ulos ja muodosti ison kasvuston espanjankurjenpolven eteen.

Meillä peurat eivät ole tulleet pihapiiriin, mutta metsäkauriit ovat palanneet niemelle talvitiluksilleen ja ne kävivät tarkastamassa pihan. Niille maistuivat syysleimut ja kuunliljat sekä pensaista loput karviaiset. Kasvimaan aitaa oli käyty tutkimassa, mutta toistaiseksi linnoitukseni on pitänyt.

Metsässäkin pitää ehtiä piipahtaa silloin tällöin sadonkorjuussa.

Tarjosin ystävälle kanttarelli-vuohenjuustopiirakkaa.
Puutarhurilla on ollut monta rautaa tulessa ja nyt pitää keskittyä korjaamaan loppu sato talteen.

Mukavaa viikkoa kaikille!

4.9.2017

Jäähyväiset kesälle

Syyskuu. Kesä tuntuu vilahtaneen ohi, odotin turhaan lämpimiä, aurinkoisia päiviä. Panin toivoni elokuuhun, mutta petyin. Jospa syyskuu tarjoaisi kuulaan kirpeitä aurinkopäiviä. Ainakin sunnuntaina oli mainio sadonkorjuusää.
Koska taivas oli illalla pilvetön lähdimme Neron kanssa rannalle kuutamosaunan lämmitykseen.

Palatessamme kotiin saunareissulta, pelästytimme peurat juoksuun.

Nero ei sorkkajalkoja hätkähtänyt. Kuun valaisemalla rantapolulla kissa näytti aivan liikuvalta varjolta.

Mukavaa syysviikkoa kaikille!