31.7.2016

Ahkerat apurit kasvimaalla

Kasvimaa on pörriäisten ja perhosten paratiisi. Siellä on vilkasta pörinää yötä päivää. Auringonkukka Paguito Sangria.

Pehtoori on ahkeroinut harvennuspuuhissa, myyräsaaliita tulee näytille jatkuvana virtana. 

Harmaamalvikeille surkea viime kesä ja ankara talvi teki hyvää. Se on levinnyt vähän joka puolelle ja kukkii jättimäisinä puskina.

Osa värimintuista on kadonnut, mutta kasvimaalla kukkii edelleen joulunpunaista ja jokunen hempeän vaaleanpunainen minttu. Tämä melkein fuksian punainen on uusi ilmestys. Olisiko kaksi eri väriä risteytynyt vai olenkohan saanut jostakin tämän värisen taimen, en muista. Unikkoja on kylväytynyt ympäriinsä.

Niitä on vaikka minkä mallisia ja värisiä. kerrottuja ja yksinkertaisia.

Äkkiseltään voisi luulla, että kasvimaalla viljellään vain kukkia, mutta kyllä siellä hyöty on pääosassa.

Isohirvenjuuri on ehdoton suosikki. Ilahduttavaa, että yhdellä silmäyksellä voi nähdä kukissa liihottelevan kymmeniä perhosia. Parina viime kesänä perhosia on ollut aika vähän. Olen myös jättänyt isoja nokkospuskia niittämättä, ne ovat monen perhosen emokasveja.

Tämä oli valinnut koteloitumispaikakseen salaatinlehden, jonka vahingossa poimin. Asettelin toukan lehtineen takaisin salaattipenkkiin. Salaattikimpun mukana sisään kulkeutui iso vihreä toukka, luultavasti tämän serkku. Vein senkin takaisin, toivottavasti ei ole mikään hurja tuholainen.

Köynnöspinaatti kukkii vihreänä. Omenamintut aloittelevat kukintaa ja alkavat kilpailla suosiosta muiden kanssa.

Kurkkuyrtti on yksi pörriäisten lempi kasveja. Yrtit kasvavat isoiksi puskiksi ja olen karsinut niitä välillä rajustikin, jotteivät vie voimaa ja varjosta hyötykasveja. Tämä kylväytyy itsestään vuodesta toiseen.

Ihan kohta eteläpuolen aita täyttyy hajuherneistä ja valloittava tuoksu kulkeutuu kimppujen mukana myös sisätiloihin.


Kaikille riittää mesivarastoja.

Ensi kerralla hyödyllisempää asiaa.
Hyvää elokuuta kaikille!


29.7.2016

Mitä tästäkin tulee?

Yhtenä päivänä huomasin oven pielessä seinällä karvaisen otuksen. Se oli selvästi parkkeerannut siihen jäädäkseen.

Muutaman päivän kuluttua se näytti tältä. Metamorfoosi on alkanut. Mitähän tästä tulee?

Pottu loves tatti. Elo on nyt melkoisen omavaraista.

Mukavaa viikonloppua kaikille! Kohta on jo elokuu.

27.7.2016

Pälkäne

Viikonloppuna vierailin ystävien mökillä Pälkäneellä. Oli ihanaa saunoa ja uida kirkkaassa vedessä.

Vanha maatila upealla paikalla tarjosi mielenkiintoiset puitteet. Saunakamarin tunnelmaa.

Joogaava sammakko saunapolun varrella.

Vanha kuivaamo muistutti muumitaloa kaltevine torneineen. Tänne on suunnitteilla kesähuone. Muutenkin tilan vanhat talousrakennukset oli otettu monin tavoin hyötykäyttöön. Korjatusta aitasta en tullut ottaneeksi kuvaa, mutta sinne oli rakennettu upea makuutila; pikkuruisesta ovesta astui yllättäen tilavaan saliin.

Kiitos vieraanvaraisuudesta T&H!

Ensimmäistä kertaa Neron elinaikana olin yön pois kotoa ilman, että Nerolla oli huoltajaa paikalla. Prinssi pärjäsi hyvin, ruokaa oli runsaasti tarjolla ja olihan pihan myyräbaarikin auki 24/7. Nyt olemme viettäneet rauhallisia hellepäiviä aurinkotuolissa lojuen ja lueskellen. Auringon mentyä mailleen on ohjelmassa ollut marjanpoimintaa.

22.7.2016

Koiranelämää

Kesävieraita on riittänyt Autuailla mailla. Kuninkaallinen nöffi, Roy, visiteerasi myös kahden auliin palvelijansa kanssa. 65 kiloa koiramaista ystävällisyyttä karhumaisessa muodossa.

Kunkku on perin rauhallinen tapaus. Puutarhanhoito kiinnosti sen verran, että etsiessään viileää makuupaikkaa, hän kaapi uuden kukkapenkin alun lehmuksen juurelle.

Viileänä kesäiltana mukavasti lämmittävä rahi.

Prinssi Nero tottui nopeasti vierailijaan ja tarkasteli nallukkaa sopivalta etäisyydeltä.
Mukavaa kun kävitte!

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Saaristopuutarha!
Trooppista viikonloppua kaikille!

13.7.2016

Perhejuhlia ja sadonkorjuuta

Viimeinkin päästiin kokoontumaan yhteen ja juhlimaan kissojen kymmenvuotissynttäreitä Neron sisarusten perheen kanssa. Kisut loistivat poissaolollaan, Nerosta ei näkynyt hännänpäätäkään. Mutta hauskaa oli silti ihmisjoukon kesken. Saimme paljon ihania lahjoja, mm. näin hauskan lahjapussukan, jossa äitikissa touhuaa kolmen lapsensa kanssa. Pussukasta löytyi perhosniitty ja merkintätikkuja. Lisäksi saimme molemmat paljon herkkuja.

Sokerileipurintaitoni ovat vaatimattomat, mutta mansikka-mascarpone-kermakakku oli kyllä herkullinen.

Kasvimaalla rehottaa, nyt puutarhuri voi ottaa rennosti ja korjata satoa. Enää ei tarvitse kuin silloin tällöin nyppästä muutama rikka ja ehkä vähän tukea kasveja. Kamomillaa kylväytyi itsestään kokonainen kasvilava, se on ollut kukkakärpästen suosiossa. Takaportin kaaren köynnöspinaatti on tänä vuonna päässyt vauhtiin.

Isohirvenjuuren kukat ovat täynnä pörriäisiä.

Välillä on ruuhkaa.



Tökkäsin keväällä loppuun kalutut salanovasalaatit maahan, nyt kasvimaalla on siellä täällä hauskoja salaattipalloja. Noilla voisi koristella kukkapenkkejäkin. Lavassa kasvaa myös tillin uusintakylvö.

Rohtovirmajuuri on kukassa ja houkuttelee perhosia. Sipuliporkkanapenkissa kasvaa myös kehäkukkaa ja ruiskaunokkia.
Osallistuin punkkiarpajaisiin; löysin illalla rinnastani kiinnityneen punkin. Nyt vain odottelen näkyykö puremakohdassa oireita. Ensimmäinen kerta täällä asuessani kun löysin itsestäni kiinnittyneen punkin.

Mukavaa viikkoa kaikille!

7.7.2016

Puutarhan rinnakkaismaailma

Kasvimaalla käy melkoinen pörinä. Iltakierroksella poimin aamiaismansikoita ja huomasin, että kymmenet pörriäiset torkkuvat virmajuuren, kamomillan, mintun, ruiskaunokin ja kehäkukan kukinnoissa. Ahkerat työntekijät nukkuvat työmaallaan. Fenkolipenkin siimeksessä vietti siestaa horsmakiitäjä. Sillä on upea aniliinin ja oliviinvihreän kirjoma puku. Joku käy poimimassa kaikki kypsät puutarhamansikat. Yhtenä aamuna huomasin kylpyhuoneen ikkunasta nuoren oravan istuvan koivun oksalla mutustelemassa suurta mansikkaa. Onneksi minulle jäävät ahomansikat.

Tarvitsin katekangasta peittääkseni yhden alueen kasvimaan reunalta ja raahasin isoa mansikkamuovia paikalle. Kun aloin levitellä sitä huomasin, että muoviin olikin ehditty taas jo muuttaa, suuri ampiaispesä oli rikkoutunut liikutellessani alustaa. Yhtään pistoa en saanut. Aiemmin löysin yhdestä muovista tämän kodin. Varovasti otin pesän lapioon ja siirsin sen toukan kanssa samaan muovitelttaan, tosin eri osastoon. Huomasin, että toukka oli koteloitunut, pehmeä vihreä oli muuttunut kovaksi mustaksi. Tämä kuva on otettu siirron jälkeen. Kennot säilyivät ehjinä vaikka pesän paperikate olikin rikkoutunut. Ahkerat työläiset hoitelivat kennojen toukkia kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Seuraavana iltana kävin kurkkaamassa pesää ja siellä oli remontti jo hyvässä vaiheessa. Kennoston päälle oli rakennettu uusi kate. Pesä on muovin alla sateelta suojassa ja nyt en enää häiritse sen elämää. Kasvimaan liepeillä oleva ampiaispesä on mainio asia, pölytys tulee hoidettua.

Tämä kesä on myös varsinainen tuholaiskesä. Lähes kaikissa kasveissa on ollut kirvoja valtavat määrät. Siitä lienee johtuu miljoonat puutarhassa touhuavat kukkakärpäset, niiden toukathan saalistavat kirvoja ravinnokseen. Pahin vitsaus on kaalikoit, joita on täällä suuret parvet. Olen kitkenyt kaikki ristikukkaiset rikkakasvit kasvimaalta ja sen ympäristöstä hyvin tarkkaan, jopa sentin mittaisissa litulaukan taimissa oli kaalikoiden toukkia. Mutta kaalikoit iskivät myös illakkoon ja krasseihin. Koiden harmiksi kaalit kasvavat verkon alla ja joka päivä läimin koita hengiltä verkosta. Turhauttavaa, mutta tunnenpa tehneeni jotakin niiden torjumiseksi. Moni hyönteinen on oppinut hyödyntämään koiden ruumiita. Pistiäiset lentävät verkon ympärillä ja nappaavat lennossa siitä kuolleen koin ja vievät mennessään. Muurahaisille verkon paukutus on myös signaali, joka saa ne liikkeelle keräämään koisaalista. Myös hämähäkit ovat oppineet ryömimään koloistaan verkolle tuoreita paisteja poimimaan. Jos joku tietää hyvän torjuntakeinon kaalikoille niin kertokaa ihmeessä. Torjuntakasvit eivät tunnu niitä hetkauttavan.

Ötököistä huolimatta ja myös niiden ansiosta kasvimaa rehottaa. Vanhasta rekistä tein kurkuille kiipeilytelineen. Öttiäisiä pyydystävät linnut viihtyivät niin hyvin rekin oressa ja kakkivat, että kiinnitin siihen peltisuojan, se on luultavasti vanhasta kaivonvintistä kotoisin. Vasemmalla etualalla oleva korkea kasvi on haisusamettikukka. Sen lehdissä on ihana sitruksinen tuoksu ja sen pitäisi torjua tuhohyönteisiä, myös hyttysiä. Juurillaan kasvi torjuu rikkakasveja. Ehkä siitä johtuen penkissä kasvanut tilli ei menestynyt vaan jouduin tekemään uuden kylvön toisaalle. Haisuli itse on melkoinen herkkis, kun sitä koskettelee tai tönii, vetää se lehtensä suppuun ja näyttää loukkaantuneelta. Tänä kesänä kokeilin katkoa maa-artisokkien varret, jospa niitä kasvaisi tanakampia ja hieman lyhyempiä, eivätkä kaatuilisi niin helposti kuin kolmemetrisinä hujoppeina.

Pehtoori hyöri apuna kesäkukkien asettelussa. Hänellä on ollut tassut täynnä puuhaa, metsämyyriä on tullut näytille jatkuvana ketjuna. Tänä kesänä onkin kuulemma myyrien maksimi.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Hannele!
Mukavia kesäpäiviä kaikille!



1.7.2016

Puutarhakummitus ja muita ihmeitä

HUU! Kohtasin yöllä puutarhassa kummituksen. Oikeasti se on aidalle kuivumaan heittämäni harso.

Leikkasin viimein talvella menehtyneen Vanille Fraisen kuivuneet oksat pois ja ilokseni sain todistaa ihmeellistä ylösnousemusta. Juurelta nousee uusi kasvi pontevana, vain maanpäälliset osat olivat menehtyneet.

Kellarissa talvehtinut vanha laventelini ei lähtenytkään keväällä kasvuun. Otin sen ruukun muuhun käyttöön ja heitin vanhuksen puutarhakompostin päälle. Ja kas ihmettä, juhannuksena huomasin, että sekin on herännyt henkiin. Istutin sen uuteen ruukkuun ja nyt laventeli on aloittanut uuden elämän.

Yksi talven uhri, ruusuherukka, on myös kokenut ylösnousemuksen ja kasvaa hurjaa vauhtia.

Juhannusviikonloppuna poimin ensimmäiset kypsät mustikat. Kanttarellejakin on jo kuulemma löytynyt, minun silmiini ei ole vielä osunut sieniä.

Yksi talven voittajista on ollut ahomansikka. Se on runsastunut entisestään kasvimaan reunoilla ja viljelylaatikoiden ja käytävien raoissa, missä olen antanut sen rehottaa. Sitä löytyy myös kukkapenkkien reunoilta. Iltakierroksella poimin melkein litran herkkua.

Voittajiin kuuluu myös Neron hoitama mirrinminttu. Kun minttupenkin muut mintut lähes menehtyivät, käytti tämä tilaisuutta hyväkseen ja kaunisti koko alan kissan, piian ja pörriäisten iloksi. Tästä opin, että mirrinminttu tarvitsee omaa tilaa.

Iltajooga

Iltajooga II

Hyvää viikonloppua ja heinäkuun alkua kaikille!