27.2.2014

Korkeuksien prinssi

Kevät on kivaa aikaa kissoillekin. Aktiviteetit lisääntyvät;
voi vaikka bongailla lintuja.

Korkeammalta näkisi kyllä paremmin.

Lehmuksesta katsoen maailma näyttää erilaiselta.

Muuttolintuja ei vielä näy, vain tavallisia tinttejä.

Alas kiipeäminen käy mallikkaasti harjaantuneelta tekijältä.
Meillä on siis vielä lunta pihassa eikä piippoja juurikaan näy kukkapenkeissä. Mutta eiköhän ohut lumikerros äkkiä katoa kun aurinko pääsee irti.

25.2.2014

Oliivi kukkii

Oliivipuu on aloittanut kukintansa. Kukat ovat vaatimattomia, lähes huomaamattomia.

Oliivipuu viihtyy täällä neljättä vuotta. Viime keväänä vaihdon sille mullat, kesät se viettää ulkona. Talvella puu pudottaa aika paljon lehtiä, mutta nyt valon lisääntyessä, se on alkanut taas pörhistyä ja kukkia.

Istutin esikon murattien sekaan.

Pelargonit ovat talvehtineet oikein hyvin, leikkasin niitä pienemmiksi, toivottavasti lähtevät hyvään kasvuun. Etualalla kasvaa Nerolle uutta heinää.

Sisällä talvehtinut oliiviyrtti voi oikein hyvin. En ole käynyt kurkkaamassa miten jaksaa kasvimaalle talveksi jäänyt kaveri.

Keittiön ikkunalla kukoistaa ensimmäinen yrttitarha.
 Niin ihanan keväistä. Lumi sulaa kohisten ja kasvu on selvästi kiihtynyt. Varhainen kevät on mitä tervetullein, sehän tarkoittaisi, että saisimme oikein pitkän kesän.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon SH - HOUSEkoti, y bienvenidos Juan Rodríguez!
Kaikille oikein mukavaa viikkoa!

22.2.2014

Kun minä olin lapsi

... niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli 
ja minä ajattelin kuin lapsi.
Kiitos Betweenille mukavasta haasteesta, joka velvoittaa julkaisemaan lapsuudenkuvia.
Kevättalven päivänä meille on tullut joku kameran kanssa ja minut on pyntätty malliksi leluineni. Olisinko jotakin kolmevuotias. Minulla on valkoinen lammasturkki ja -päähine. Valkoiset damaskit ja saappaat. Turkki on minulla vieläkin tallessa.

Isä oli lähdossä töihin ja hänkin pääsi kuvaan. Isällä on sisäturkki ja punainen polkupyörä lähtövalmiina.

Tässä ollaan äidin kanssa lammasturkeissamme. Sylissäni on Tuula-nukke. Kun synnyin oli perheessä jo kaksi poikaa. Äiti iloitsi tytöstä ja halusi kovasti pukea minua sievästi. Myöhemmin sain vielä pikkuveljen.

En ollenkaan muista nukkea, jota kuljetan kelkassa.

Tässä vähän syyseleganssia, poseeraan Lapista tulleen serkkuni kanssa köynnöskrassin edessä. Asuimme korkealla mäellä metsän reunassa, upea rinnepiha oli porrastettu kivipenkerein. Äitini oli viherpeukalo ja kasvatti paljon kukkia. Ihmiset suuntasivat usein iltakävelynsä niin, että voivat matkalla ihailla puutarhamme kukkaloistoa. Jos vieraat pääsivät juttusille puutarhurin kanssa, jatkoivat he usein matkaansa kukkakimppu mukanaan. Meillä oli myös hyötykasvitarha, omenapuita ja marjapensaita. Sekä vielä kauempana erillinen alue, jossa kasvatimme perunaa. Minua ei koskaan pakotettu tekemään puutarhatöitä, mutta hoidin mielelläni kasvimaata ja popsin sen antimia. Perunannosto joukolla oli minusta todella kivaa.

Haastan mukaan julkaisemaan lapsuudenkuvansa Naukulan Mamman Muistikirja-blogista ja Tylsän Mörököllin.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon Sirpa
og velkommen Marit Helene!

20.2.2014

Suosikkeja

Kiitän Kasarmin J(d)onnaa haasteesta. Kysymykset olivat kiperiä, mutta yritän vastata parhaan kykyni mukaan.

1. Lempivärisi sisustuksessa
Katson ympärilleni ja näen tummaa puuta, neutraaleja sävyjä, mustaa ja punaista.

Jielde-valaisimia huushollista löytyy muutama, jotain designia sentään.

2. Designesine tai huonekalu, joka ei ikinä tule meille.
En kategorisesti kiellä pääsyä miltään, mutta tuskin tällä elämäntyylillä designesineistä varsinaista tunkua tulee olemaan. Vaikeinta olisi kuvitella muovi- tai lasikuitudesignin istuvan tänne mitenkään.

3. Hurmaavimmat henkilöhahmot tv:ssä
Katson tv:tä hyvin valikoiden ja seuraan aika vähän sarjoja. Suosikkisarjani Solsidanin Ove Sundberg (Henrik Dorsin) on ylitse muiden. Ärsyttävä tyyppi herättää mielenkiintoisia viha-rakkaus-tunteita.


Hakekaa kätilö! -sarjan kätilöt ovat minusta myös kovin hurmaavia.

4. Suosikki leivonnassa
Leivon aika paljon vieraille erilaisia hedelmä- ja marjapiirakoita. Blogimaailma on innostanut minut leipomaan myös monenlaisia ruokaleipiä, ehkä suosikkini on foccacia. Siitä voi tehdä lukemattomia muunnelmia.

5. Viisi blogisuosikkiasi
Tämä on vaikein kysymys. Luen monenlaisia blogeja ja niitä on vaikea vertailla. Sivupaneelissani on suosikkilistani, katsokaa siitä mitkä sattuvat tällä hetkellä olemaan viisi ensimmäistä.
Toiveikasta torstaita kaikille!

18.2.2014

Siemenestä kaikki alkaa

Sain jo aikaa sitten Karoliinalta haasteen kertoa parhaat siemenvinkkini. Kiitos, Karoliina, mikään ei ole hauskempaa juuri nyt kuin ajatella siemeniä ja multaa.
Esikasvatan enimmäkseen hyötykasveja kasvimaalle. Siemenet hankin milloin mistäkin. Hyötykasviyhdistys on yksi parhaita paikkoja ostaa laadukkaita ja monipuolisia siemeniä. Tässä on unikkoniittyni kasvimaan laidalla. Siemenet ovat omaa tuotantoa, kerään ne talteen ja kylvän taas keväällä. Upeiden vaaleanpunaisten siemenet sain Saaripalstan Sailalta.



Siemeniä on mukava ja helppo vaihdella, ne kulkevat vaivattomasti kirjeinä.

Käväisin äskettäin pikimiten puutarhalla etsimässä kukkia piristykseksi ja yllättäen mukaan tarttui monta pussillista siemeniä.

Hajuherneet esikasvatan, niitä pitää ehdottomasti olla puutarhassa. Ne ovat herkän kauniita ja niistä saa ihania kimppuja pitkin kesää.

Viime kesänä kokeilin latva-artisokkaa ja se kasvoikin lämpimänä suvena komeaksi. Tätä aion kylvää taas kohtapuoleen. Voi olla, että viimevuotiset ovat onnistuneet talvehtimaankin näin lauhana talvena. Kaksi artisokkaa kaivoin kellariin talvehtimaan ja ne vaikuttavat voivan hyvin.

Esikasvatan myös tsinnioita, maloppia ja ehkä astereitakin tänä vuonna. Koska taimia tulee helposti liikaa maa-alaan nähden, olemme puutarhaystäväni kanssa vaihdelleet keväällä taimia, ja sopineet jo etukäteen tiettyjen lajien kasvatuksesta toisellekin.

Meillä on kylällä kaksikin puutarhaa, joista voi ostaa kesäkukkien taimia edullisesti, kaikkea ei kannata kasvattaa itse. Erityisesti minua ilahduttaa myös toisen puutarhan monipuolinen yrttivalikoima. Kuvassa on oliiviyrtti. Yksi jäi kokeeksi talvehtimaan kasvimaalle ja toinen voi oikein hyvin salin ikkunalla.
Kohta alkaa taas keväinen välitila kun kaikki tasot täytyvät taimiruukuista.

Tässä vielä Haaste Puutarha Ystäville, ottakaa haaste vastaan jos kylvöt saavat sydämen tykyttämään kiivaammin:
- Kerro kuvin parhaat siemenvinkkisi.
Mistä olet siemenet hankkinut, miten kasvattaminen onnistui? Esikasvatitko?
Laita haaste blogissasi eteenpäin.

Mukavaa viikkoa kaikille!
Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Talvikettu!

14.2.2014

Prinssi Rohkea

Tää on noloa. Heti kun suljin on räpsähänyt lähden ulos.
Prinssi Nero puki kuninkaalliset tunnusmerkit ylleen toivottaakseen juhlallisesti: Hyvää ystävänpäivää, kansalaiset!

Minäkin toivotan puolestani kaikille blogikavereille iloista ystävänpäivää!

12.2.2014

Uusi koti

Olin katsellut tätä taloa himoiten kymmenen vuoden ajan, aina kun ajoin sen ohi. Harmitti kun se lahosi paikallaan unohdettuna. Sitten talo, jonka pihassa se maatui meni myyntiin ja kun rakennusta oltiin tyhjentämässä kävin kysymässä saisinko ottaa tämän omakseni. Paitsi kummastelevan katseen, sain myös talon.

En tiedä kenen kodiksi tämä on aikoinaan rakennettu. Alapohjassa on vähän lahoa, mikä ei ole ihme kun rakennus vietti ainakin kymmenen vuotta maakosketuksessa. Siihen nähden kunto on aika hyvä. Vuodenpäivät se ehti viettää jo aitassani. Jouluksi toin sen kuistille, sillä seimen porukalle ei ollut sijaa majatalossa ja he hakivat suojaa täältä. Nyt he ovat jo jatkaneet matkaansa ja ajattelin kiireiden hellitettyä tehdä vähän remonttia ja korjata tästä jollekin uuden kodin. En ole vieä aivan varma kuka tähän muuttaa, mutta täällä on niin paljon kaikenlaista porukkaa, että omia huoneita tarvitaan lisää.

Kerronpa vielä, että olen päässyt kokonaan eroon spameista kun muutin asetuksia, kuten aiemmin kerroin täällä.
Joku kyllä taitaa käydä ovella kolkuttelemassa, sillä eräästä saarivaltiosta on käyty lukemassa Valomittaripostausta noin tuhat kertaa. Nero on tainnut saada paljon uusia ihailijoita.

9.2.2014

Vekselisalkku ja kuvien pelastaminen

Kirpparilta löytyi toimistotarvikkeita. Vekselisalkkuun aion tallentaa kuitit ja muut tositteet. Käsittelin nahkaa kookosöljyllä ja hyvää tuntui tekevän, täytyy vielä vähän hinkata pintaa.


Nyt pitäisi papereiden pysyä järjestyksessä.

Työpöydälle löytyi myös valaisin. Toimiva peli.

Maistuisiko kupponen luita?
Taannoin tyhjensin vahingossa muistikortin, ennen kuin olin tallentanut kuvat koneelle. Mitään kuolematonta ei olisi mennyt hukkaan, mutta asia kismitti. Löysin netistä ilmaisen tiedostojenpalautusohjelman, EaseUS Data Recovery Wizardin. Ohjelmalla voi pelastaa myös koneen kovalevyltä kadonneita tiedostoja. Latasin sen koneelleni ja kas se löysi tyhjältä muistikortilta kadonneet kuvat. Mutta mitä kaikkea muuta löytyikään, paljon vanhoja kuvia ja myös joitakin muita tiedostoja, jotka olen ehkä joskus vahingossa tökännyt kortille koneen työpöydällä. Alustin kortin kamerassa ja kokeilin uudestaan, edelleen vanha data löytyi kortilta. Sen jälkeen valitsin kamerasta täydellisen alustuksen ja viimein pääsin vanhasta datasta eroon. Ei ihme jos kortti ajanoloon fragmentoituu. Alustatteko te koskaan muistikorttejanne?

Lisään tänne vielä, että mainitsemani ohjelma on ilmainen 2GB asti, suurempien tiedostojen pelastaminen vaatii maksullisen päivityksen.

Tervetuloa Autuaan olon piiriin, Maria!
Kaikille keväisen oloista sunnuntaita!

6.2.2014

Jos olisin mies

voisin kasvattaa pitkän parran, jonka uumenissa Nero voisi mukavasti köllötellä. Varsinkin talvella partavaippa olisi kätevä.

Catbearding -ilmiö leviää netissä ja aika monta naurua olen nauranut kuvia katsellessa. Kissaselfie haaste on liikkeellä ja lisään haastetta houkuttelemalla blogiystäviä julkaisemaan catbeard-kuvan. Myös koira on hyvin käyttökelpoinen partamalli. Tuosta linkistä löytyy instagram-inspiraatiota.

4.2.2014

Hyvästi roskasakki

Kukkakaupasta tarttui mukaan suloinen, suurikukkainen krysanteemi.
Jo hyvän aikaa Bloggeria on vaivannut melkoinen roskaposti- hyökkäys. Blogiini saattoi sadella niitä kymmeniä yön hämärinä tunteina. Se ei haitannut niin kauan kun ne ohjautuivat suoraan roskapostiin, mutta jostain syystä roskasakki alkoi päästä kommenttiboksiin asti. Sitä ei voi sietää. En halua asettaa sanavahvistusta, koska se on itsestäni epämielyttävä ja lisää kommentointikynnystä. En halua myöskään kommenttien valvontaa, sillä parhaimmillaan kommenteista muodostuu mielenkiintoinen ketju, esimerkiksi kommentoidaan kommentoijia ja monet haluavat nähdä muidenkin kommentit.

Ratkaisin asian näin: Blogiani voivat kommentoida ainoastaan rekisteröityneet käyttäjät, mutta myös kaikki OpenID:n omaavat, esimerkiksi muilla blogialustoilla bloggaavat.
Asetukset > Tekstit ja kommentit > Ketkä voivat kommentoida > Rekisteröitynyt käyttäjä sis. OpenID. Rekisteröitymätön voi siis valita kommentointivaihtoehdoksi OpenID:n. Ymmärtääkseni Facebook-tiliä ei voi käyttää OpenID:nä, mutta Googlen gmail-tiliä tms. kyllä. OpenID:n voi hankkia itselleen esimerkiksi openid.net -sivustolta. Anonyymit ilman OpenID:tä eivät voi kommentoida postauksia.
Muutoksen jälkeen on ollut rauhallista roskapostin suhteen.  Näin mennään toistaiseksi.
Voi olla, että jollakin html-koodilla voisi estää linkin sijoittamisen kommenttiin, silloinhan ei roskasakki myöskään jaksaisi kiinnostua. Täytyy tutkia tätäkin vaihtoehtoa.
Mukavaa ja roskatonta viikkoa kaikille!

2.2.2014

Muisti

Kaivoin esille päiväkirjani Tiibetinmatkalta. Miten paljon sitä unohtaakaan asioita (onneksi). Tärkeimmät mielikuvat ja muistot ovat syöpyneet muistiin ja ne on helppo palauttaa mieleen ilman muistiinpanojakin. Mutta on paljon yksityiskohtia jotka sumenevat ajan myötä, varsinkin hetkittäiset tunnetilat. Päiväkirjan välissä oli jostakin poimittu buddhalainen rukouslippunen, jossa Tuulihevoset laukkaavat ja kantavat rukouksia tuulen nopeudella ja hevosen kestävyydellä. Symboli on lähtöisin jo ennen buddhalaisuutta vallinneesta Bön-uskonnosta. Se oli shamanistis-animistinen uskonto, joka on vaikuttanut paljon tiibetinbuddhalaisuuteen ja jota pieni vähemmistö edelleen harjoittaa.

Päiväkirjani on pieni, kämmenen kokoinen. Pieni koko on kätevä vaellusmatkoilla. Olen itse sitonut kirjan vanhoihin rukouskirjan nahkakansiin, sivut ovat hienoa pergamenttipaperia.

Eräs matkatoverini luuli, että olen kovin harras ihminen kun kuljen aina rukouskirja kädessä ja aina tilaisuuden tullen syvennyn siihen.

Tekstin lisäksi olen vähän piirustellut sivuille, vaikka piirustuskirja minulla oli mukana erikseen, en käyttänyt sitä juuri lainkaan, aika kului muuhun.

Minimaalisen pieni vuoristokukka on päästynyt kirjan sivulle.

Tässä ei ole tiibetiläispoika, vaan kesälomakaverini Eetu.

Kirjasta löytyi kissa-aukeamakin.
Minulle tulee vanhojen päiväkirjojen lukemisesta jotenkin vaivaantunut olo. Kirjoja on kertynyt kymmenittäin vuosien varrella, kun muutin maalle loppui päiväkirjan kirjoittaminen, tilalle tulivat sattumanvaraiset puutarhamuistiinpanot.