30.10.2012

Puheltavaa ja haasteltavaa

Puheltavaa: Viimeisiä maasta poimittuja purjoja hiukset hajallaan. Kiitos Leena!

On hämärää. Hellassa ritisee tuli. Keitetään kahvit. Otamme tilkan kotitekoista mustaherukkalikööriä ja vaihdamme kuulumisia.

Ystävien vierailun jälkeen taloon jää leijumaan miellyttävä tunnelma.

Haasteltavaa: Lämmin kiitos Pepille aurinkoisesta haasteesta! Juttu edellyttää 7 kysymykseen vastaamista.
Koska ihan äskettäin vastasin samoihin kysymyksiin, enkä ole vielä muuttanut mieltäni, niin luulen, ettei minua voi moittia jos laitan linkin tuonne muutaman postaus taaksepäin.

Lämpimästi tuloa Autuaaseen oloon, Kertsi!
Kaikille mukavaa viikkoa!

28 kommenttia:

  1. Mukavaa viikkoa sinullekkin, ja kiitos : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, toivottavasti jalat ovat leppyneet:)

      Poista
  2. Kyllähän se on mukavaa jutustella kavereitten kanssa kupposen äärellä. Mulla tosin käy todella harvoin vieraita ja vielä harvemmin käyn itse missään. Olen vähän erakkotyyppiä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnustaudun myös erakkotyypiksi, mutta vieraat ovat tervetulleita. Ystävistä saa aina paljon iloista energiaa.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Niin se on, yksin ei voi iloita kauneimmasta näkinkengästäänkään, todettiin Muumi-kirjoissa.

      Poista
  4. Oi oi, kuulostaa tunnelma ihanalle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli rattoisa tunnelma, kahvintuoksua lämpimässä tuvassa.

      Poista
  5. Viehättävä hortensian oksa pullossa. Ennen yhdellä siskollani oli kuivattuja hortensioita, kun hän vielä asui omakotitalossa. Minullakin oli kesällä kasvamassa purjoja. Ne ja tavalliset sipulit kasvoivat yli odotusten. Purjot jakelin muutamille ystäville ja loput panin pakastimeen, josta niitä vähin erin käytän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korjasin syyshortensian kukat kuvumaan. En ole koskaan kasvattanut purjoja, voisi kyllä kokeilla joskus. Hankaluutena on se esikasvatustilan puute.

      Poista
  6. Ihana tuo purjo! Kylvin oman satoni jo viime vuoden keväällä ja nyt vasta kahden kasvukauden jälkeen jotkut niistä alkavat olla sukkapuikkoa suurempia. Täytyykin katsoa, onko niistä peurojen jäljiltä enää mitään olemassa, en nimittäin ole itse vielä maistanut ensimmäistäkään. Tämä oman ruuan kasvatus on joskus aika hidasta :-D Tai muuten vain toivotonta.
    Hurja tuo Jukkasi, olisihan se aika hieno jos sille tekisi reiän ja vaikka vielä kierreportaat yläkertaan Jukan ympärille. Mutta ehkä kuitenkin itse leikkaisin, olisi toiveita haaroittumisestakin sitten?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärsinkö oikein, että purjosi talvehtivat maassa? Juuri tuon epävarman sadon takia en ole kylvänyt purjoa, mutta ystäväni sai tänä vuonna komean sadon. Yritin kasvattaa varsiselleriä valmiista taimista, sain vähän maustetta keittoon. Jukka kasvaa kuin Jaakon herneenvarsi, olisihan se mukavaa kun sillä olisi oma torni ja omat huoltoportaat :)

      Poista
    2. Juu, siis kylvin purjot suoraan kohopenkkiin toissa keväänä ja siinä ne ovat kasvaneet siitä saakka. Peura tai joku muu tyyppi on niitä jonkin verran latvonut mutta tänä vuonna yhdessä purjoista oli kukkakin! Siitä olisi ehkä voinut kerätä omat siemenet. Ja jokunen alkoi olla jo oikean purjon näköinenkin, mutta ei mikään kovin suuri. Täytyy katsoa tilanne kun pääsen takaisin kotikamaralle.

      Poista
    3. En tiennytkään, että purjo pärjää talven yli. Nythän kasvukautta voi jatkaa jos ei koko riitä sadonkorjuun aikaan. Tarkistapa tilanne ja kerro onko purjo vielä syötävää vai alkaako se puutua toisena vuonna.

      Poista
  7. Niin totta tuo, että ystävien jälkeen kotiin jää leijumaan miellyttävä tunnelma! Hyvin sanottu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että olet huomannut saman asian.

      Poista
  8. Syksyn tullen elämän pienet hienoudet korostuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä muuttuu jotenkin hienovaraisemmaksi.

      Poista
  9. Ystävät ovat ilomme,voi jakaa ilot ja surut.
    Minä olen Kylvänyt joka vuoi purjoja, viime vuonna sainkin hyvän sadon,olvat aika komeita.
    Tänä kevänä kylvin mutta jäivät vähän pieniksi
    nyt jätin maahan. Olen kuullut myös että,ne jatkaa kasvamista ensi kesänä,saa nähdä miten käy

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ystävyys on tärkeä asia ja sitä kannattaa vaalia. Tuo, että purjot voi jättää talveksi maahan on minulle aivan uusi asia. Ehkäpä kokeilen ensi vuonna.

      Poista
  10. Tunnelmallinen kuva syyshortensiasta :)
    Siinä on upea roosan punaa.
    Ystävä tuo tuulahduksen välittämisestä tullessaan. Ja se on ihan paras tuliainen, joka jää elämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se juuri on, ystävyys on suuri lahja.

      Poista
  11. Ihanan tunnelmallisia kuvia, tulen ritinä takassa, tarointiä ystävän kera ja kotitekoista mustaviinimarjalikööriä - tähtihetkiä!
    Mukavata syksynjatkoa - joko on ensilunta luvassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämän tähtihetkiä tosiaan. Ensilumi tuli ja menikin jo. Nyt nutimme taas syyssäästä lämpöasteineen.

      Poista

Kiitos kommentista