29.11.2011

Lumen vaje

Viime talvena ja varsinkin keväällä olin niin kyllästynyt lumeen, etten olisi uskonut koskaan sanovani, että kaipaan sitä. Niin vain on, tunnelman takia ja valon. Mutta nythän mä hokasin: viime talvena satoi kahden talven lumet, se on ilmeisesti loppunut. Tämä kuva on otettu eilen, marraskuisen (kohta joulukuisen) vihreää.


Kiitos vilukissi tunnustuksista, sain tunnustusparin jo aikaa sitten ja nyt on viimein aikaa vasta näiden vaatimiin kysymyksiin.
Ensin kahdeksan sattumanvaraista asiaa itsestäni:

1. Kerään saaria, olen bongannut jo aika monta. Vaikuttavin on ollut Islanti.
2. Tärkeimpiä lapsuuskokemuksiani oli kun tajusin, ettei sillä ole mitään merkitystä kuka saa suurimman palan.
3. Olen voittanut napatanssikilpailut Akabassa, palkintona oli matka Ammaniin.
4. Minulla on viisas kissa, joka kirjoittaa kolumneja ja joka on opettanut minulle paljon.
5. Yllätys, yllätys pidän vanhoista tavaroista, varsinkin sellaisista, jotka on hylätty.
6. Säröt ja klommut ovat minusta kiinnostavia. "There is a crack in everything, that's how the light gets in", runoili Leonard Cohen.
7. Minulla on  s u u r i  luukokoelma, ihailen niiden muotoja.
8. Omistan myös meidän kylän suurimman kotkansulkakokoelman.

Toinen tunnustus:
Väri: Kaikki ovat hyviä olemassa, sävy on tärkeä.
Ruoka: Ravitseva kasvisruoka.
Paikka, jossa haluaisin käydä: Huippuvuoret on vielä näkemättä.
Ai niin ja sitten vielä, nämä tunnustukset piti jakaa edelleen. Haluan antaa nämä kaikille lukijoilleni, ottakaa tästä jokainen, joka tuntee viehtymystä tunnustuksiin.

8 kommenttia:

  1. Menee laulu uusiksi: Talitintti marraskuulla mietti näin mielessään... Ehkä se maaliskuun kollegastaan poiketen mietti, miksei tule niitä luminietoksia, jotka voisivat aleta.
    Aurinko onneksi paistaa. Päätteellä pitää istua toinen silmä kiinni ja sekin sirrillään.
    Papy

    VastaaPoista
  2. Papy, aamulla oli jo kuuraa maassa, eli vihreänharmaata. Ei vielä kannata hakea suksia varastosta. Aurinko pilkahti täälläkin. Mukavaa päivää sinulle!

    VastaaPoista
  3. Hienot tunnustukset! Lumenkaipuuta täällä kans, kuuraa aamulla bongattu!

    VastaaPoista
  4. elämäni matkat, jotenkin noihin tunnustuksiin vastaaminen tuntuu vaikealta, ei siksi että en haluaisi kertoa asioita vaan siksi, etten meinaa millään keksiä mitään järkevää sanottavaa itsestäni. Lumihaaveet on ilmeisesti edelleen haudattava, lupasivat lämpenevää. Kirkkaat tähtitaivaat ilostuttavat kuitenkin:

    VastaaPoista
  5. Yksi minun elämäni matka suuntautui Suomen ja Norjan Lappiin. Vietimme yhden päivän ystävien kanssa hiljaisuudessa, vaitonaisina. Makasin Tenojoen varressa, vesi virtasi silmissä ja silmistä ja tajusin huutavani isää. Hiljaisuus teki tilaa suurelle löydölle. Elämäni matkan siitä tekivät myös ystävät, joiden kanssa sieti olla hiljaa ja yksin. "Elämäni matka" voi olla myös jokin pidempi työurakka hyvällä porukalla. Hyvää matkaa tähän päivään! Ulkona on edelleen viherharmaasinertävää. Valkoinen tekisi terää.
    Papy

    VastaaPoista
  6. Papy, Pohjois-Norja on lempikohteitani. Erämaassa asiat saavat perspektiiviä ja kun mieli hiljenee tulee tilaa oivalluksille. Tänään näyttää siltä, ettei ulkona sytytetä lainkaan valoja. Pitää olla tarkkana, ettei harmaus pääse hiipimään mieleen. Kynttilät palamaan ja kaunista musiikkia. Mukavaa päivää sinulle!

    VastaaPoista
  7. Kakkoasia oli tosi hyvä oivallus lapselta. Saaret keräilykohteena on aika harvinainen mutta kiinnostava. Ja hienoa omistaa kolumneja kirjoitteleva kissa.

    VastaaPoista
  8. Paula, muistan vieläkin lapsuuden oivalluksen tuoman ihanan vapauttavan tunteen. Saaret ovat siitä mukava keräilykohde, etteivät ne vie paljon tilaa, ainoastaan levytilaa muistissa.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista