25.8.2016

Kultakuume

Autuas olo sai eilen mukavia vieraita kun blogiystävät Pepi ja Pirkko Tampereelta poikkesivat tiluksilla. Puutarhafestivaalin viirit sopivat hyvin tilaisuuteen vaikka ne onkin viritelty aidan ylle peuran riemuksi.

Siunattu Internet! Ilman sitä olisimme tuskin koskaan tavanneet ja ystävystyneet. Meillä oli oikein hauska päivä, jota hieman himmensi se, että Nero ei kerinnyt tapaamaan vieraita, vaan  viiletti omia polkujaan. Eipä tiedä prinssi, miten paljon menetti ihailua ja rapsutuksia. Kiitos käynnistä, ihanat naiset, ja tervetuloa uudelleen!

Hirveä kultakuume on iskenyt ja jatkuvasti pitää ravata poimimassa metsän kultaa vaikka omat varastot ovat aivan täynnä. Metsän kutsu on vastustamaton. Onneksi Pepi vei eilen mennessään yhden laatikollisen, mutta tänään tuli taas uutta saalista. On yritettävä löytää sopiva uhri, jolle nämä voisi tyrkyttää.
Suppilovahveroitakin oli jo hurjasti ja seuraavaksi alankin poimia niitä, ne voi laittaa kuivuriin ja varastoida komeroon. Kanttarellit sen sijaan eivät minusta ole hyviä kuivattuina, ne sitkistyvät ja muuttuvat karvaiksi.

Sipulisato ei ollut tänä kesänä kehuttava, mutta valkosipulit sen sijaan kasvoivat mahtaviksi.

Kynnet ovat suuria ja maukkaita.

Lajike on Aleksandra, kanta alunperin hankittu Hyötykasviyhdistyksestä. Parista sipulista tuli 24 jättimäistä valkosipulia, joista valitsen suurimmat ensi kesän satoa varten. Istutan kynnet hevosenlannalla lannoitettuun maahan joskus lokakuussa ja peitän olkikatteella.

Papuja menossa ryöpättäväksi ja pakkaseen.

Perunoilta taas sydämellisiä terveisiä.

Tämä kesä on ollut erittäin satoisa. Mustikoita, vadelmia ja puolukoita on ollut niin paljon kuin jaksaa poimia. Pensasmarjoista nyt puhumattakaan. Myös pihlajat ovat raskaina marjoista. Niitäkin piti vähän poimia ja tehdä hilloa.

Parista litrasta perattuja marjoja tuli kahdeksan purkillista hilloa.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

17.8.2016

Puumanainen

Lepaalla vierailimme tietysti myös viini- ja puutarhamyymälässä sekä sen vieressä olevassa Savipajassa. Vaikka messuilla tein harkiten ostoksia, löysäsin huoletta kukkaronnyöriä Savipajan ihanuuksien keskellä. Kotiutin sieltä tämän puutarhaveistoksen, Erkki Hyttisen Puumanaisen.

Tälläiseen puumanaiseen pystyn samaistumaan. Jostain syystä figuurista tuli mieleeni myös Margaret Atwoodin kirja Oryx ja Crake.

Täytyy vielä keksi Puumanaiselle sopiva jalusta. Veistos kestää puutarhassa kesät talvet. Talveksi taidan kuitenkin siirtää tämän sisäiloksi.
Ja ostinhan minä messuilta muutakin kuin yhden taimen; luonnonkosmetiikkaa ja sidontanarua puutarhaan.

15.8.2016

Lepaa

Lauantaina kävimme ystävän kanssa Lepaa-näyttelyssä. Sattui aika sateinen päivä, mutta eipä se juuri haitannut.
Kauniin talon seinustalla kasvoi säleikköomenapuu.

Hyötytarha on valtava ja erittäin rehevä. Täällä kului toinenkin tovi tutkiessa.
Katteena on käytetty mustaa muovia.

Mallinukke saa tässä ylleen osmankäämihametta.
Näytteillä oli kaikkea viljelyyn ja puutarhanhoitoon liittyvää. Ammattimaisempaa kuin alkukesän messutapahtumissa, ylimääräistä krääsää ei ollut juurikaan tarjolla. Tunnelma oli leppoisa. Eniten minua kiinnostivat taimet ja kesäkukkauutuudet sekä biologinen torjunta ja -lannoitus. Todella paljon lähti mukaan ideoita ja tietoa. Taimimyyntipisteissä pidin pääni kylmänä vaikka houkutuksia oli. Vain yksi sinivaleunikko lähti mukaani.

Sinipallo-ohdake näyttää kauniilta punamullan kanssa.

Alueella on myös pieni kappeli ja hautausmaa.

Oli kiva päivä, näyttelypaikkahan on ihan omaa luokkaansa verrattuna messuhalleihin.
Sateen vuoksi otin aika vähän kuvia, mutta nautin kiertelystä ja muistikuvien tallentamisesta hyvässä ja asiantuntevassa seurassa.

13.8.2016

Kanttarellien kotona

Ympäristöstämme on hakattu paljon metsiä. Hienoja sienipaikkoja on kadonnut ja metsä on muuttunut vaikeakulkuiseksi raivioksi. Sain yhtenä iltana päähäni lähteä autolla sattumanvaraisesti uusiin maisemiin. Pysähdyin metsätien varteen ja jonkin aikaa kuljettuani kohtasin komean norjanharmaa Aksun.

Aksu ei ehtinyt jutella, sillä hän oli poimimassa vadelmia.

Jatkoin matkaani umpimetsään ja saavuin paikkaan, joka oli keltaisenaan kanttarelleja. Onneton kännykkäkuva ei pysty kertomaan totuutta. Sieniä riitti ja riitti, kori tuli äkkiä täyteen ja onneksi taskussa oli muovikassi, johon poimia lisää. Alkoi olla myöhä ja oudossa paikassa en halunnut jäädä pimeän jalkoihin. Jouduin lähtemään kotiin vaikka sieniä olisi vielä riittänyt.

Ei hullumpi saalis. Minulla on tapana puhdistaa sienet jo poimiessa, miksi kantaa roskaa kotiin. Osa saaliista jaettiin ystäville. Nyt on ilmeisen hieno kanttarellisyksy, kannattaa lähteä metsään.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

11.8.2016

Olisi pitänyt kuunnella Neroa

Aamuretki kasvimaalle nosti verenpainetta. Peura tai kauris oli käynyt vierailulla. Ensimmäisenä silmiin pisti rehevien hernepuskien kutistuminen. Mangoldeja ja kehäkukkia oli myös rouskutettu halulla. Kannatti laittaa punajuuret häkkiin, ne olivat säästyneet. Katsoin yöllä elokuvaa tabletilta ja Nero makaili sylissäni. Äkkiä se havahtui ja meni ikkunaan tuijottaen pimeyteen. Ajattelin, etteivät peurat öisin liiku enkä viitsinyt vaivautua. Olisi pitänyt. Myös karviaispensaista oli riivitty loppuja marjoja.

Turhautunut vahtikissa
Olin nähnyt sorkkaeläimen jälkiä kasvimaan aidan takana. Siellä se oli tapansa mukaan aitaa mittaillessaan syönyt syysleimut ja auringonkukat, mausteeksi kehäkukkaa. Korotettu aita piti, vain yksi kohta oli jäänyt liian matalaksi. Nyt sekin on korjattu ja portit vahvistettu. Harmi, että hukkasin jonnekin sen keväällä löytämäni erinomaisen peurankarkoitintökötin, nyt olisi sille suuri tarve, eikä uutta enää valmisteta.

Ehkä lopultakin pitäisi rakentaa uusi aita.

8.8.2016

Kuka on nukkunut vuoteessani?

Tuntuu Kultakutri kysyvän Ruusunmekon Lataamossa. Kesän yksi kohokohta on Avoimet puutarhat ja tänä vuonna tapahtumaa siunattiin kauniilla säällä, ainakin täällä Kanta-Hämeessä.

Mutta aloitetaan alusta. Ensimmäinen kohteemme oli Kielometsä Rengossa. On heti sanottava, että tämän postauksen kuvat eivät mitenkään tee oikeutta hienoille kohteille, jos haluatte nähdä lisää käykää puutarhojen kotisivuilla.

Suojaisassa ja lämpimässä puutarhassa metsän keskellä kasvaa paljon erikoisia perennoita ja puita. Tässä samettisumakki, Rhus Typhina. Muistaakseni Vakkataimen kasvattamasta alusta.

Puutarhassa kukki runsaasti toinen toistaan komeampia liljoja.

Upea kimikki, Cimifuga ramosa "Brunette". Kielometsän kasveilla oli hienot nimilaput, siitä erikoiskiitos puutarhureille.

Kivikkopuutarhan näyttävä hopeakurho, Carlina acaulis.

Lämmin kiitos Jukalle, Markolle ja Rasmukselle vieraanvaraisuudesta ja tuomenkukkamehusta. Suosittelen tätä kohdetta Avoimien vierailijoille, ette tule pettymään.


Mutta palataan Lataamoon. Seuraava kohteemme oli Ruusunmekko Lammilla. Puutarha on tuttu blogista ja puutarhurinkin olen tavannut pari kertaa. Silti vasta paikanpäällä voi kokea oikean tunnelman. 

Puutarhassa seikkaillessa löysi yhä uusia kutkuttavia yksityiskohtia, ikävä kyllä otin aivan liian vähän kuvia hienouksista, sillä keskityin tällä kertaa enemmän kokemiseen ja keskusteluun matkakumppanini kanssa. Ruusunmekon mittava pelargoniakokoelma oli levittäytynyt moneen paikkaan.



Puutarha kätkee sisäänsä kolme kasvihuonetta.

Täällä oli alettu kasvattaa kasveja enenemässä määrin hiekkapedeissä. Vaikka alueella ei vielä ole kotiloita, niiden tuloon haluttiin varautua etukäteen. Kotilot eivät viihdy hiekalla.

Kiitos Ruusunmekolle, että avasit kiehtovan puutarhasi vierailijoille. Myös tätä kohdetta suosittelen lämpimästi, valtava inspiraation lähde.

Vaikka minulle kaksi puutarhaa on yleensä maksimi, poikkesimme vielä pikaisesti Kartanonpuistossa koska olimme lähitienoilla. Kohde on laaja ja siellä on paljon nähtävää. Mutta meillä oli jo kiire kartanon taimimyylään, joka sijaitsee parin kilometrin päässä Kartanonpuistosta. Ihastuin Ruusunmekon puutarhassa upeaan perhoskasviin, punalatvaan ja löysin ilokseni taimen myymälästä.

Olen vieraillut tässä kohteessa kolme vuotta sitten ja puutarha oli aika paljon muuttunut siitä. Upea kohde tämäkin, suosittelen. Kiitos vierailumahdollisuudesta puutarhalle ja ystävälliselle taimimyymälän henkilökunnalle.

Mukavaa viikkoa kaikille! 

7.8.2016

Iso-Melkutin

Lähdimme patikkaretkelle. Lopen Räyskälässä sijaitseva
Iso-Melkutin on yksi Suomen harvoja kirkasvetisiä järviä ja siksi suosittu sukelluspaikka. Järven ympäri kulkee runsaan viiden kilometrin pituinen vaellusreitti pehmeässä kangasmaastossa. Ensimmäisenä kohtasimme korsettiin pukeutuneen hongan.

Erämaajärvellä oli rauhallista. Monin paikoin oli helppo päästä uimaan ja hiekkarantojakin löytyi. Kun hieman poistui reitiltä saattoi kerätä iltapalan kanttarellit.

Patikointikaveri löysi graafista kauneutta sukeltajien styrox-lautasta.

Polun poikki luikerteli vaskitsa. Järvellä uiskenteli myös kuikkapariskunta, mikä kaihoisa ääni.

Vaelluksen jälkeen söimme eväät kauniissa maisemassa.

Paluumatkalla poikkesimme Marskin majalla. Marsalkka Mannerheim sai metsästysmajan 75-vuotispäivälahjaksi 1942. Se rakennettiin Lieksajärven rannalle. Maja purettiin 1944, jottei se jää uuden rajalinjan ulkopuolelle. Uusi paikka löytyi 1945 Lopelta, Puneliajärven rannalta.

Maja on askeettinen. Marsalkan makuuhuone ei tarjoa luksusta.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Esther ja Tanja!
Mukavaa puutarhapäivää kaikille!

3.8.2016

Hyödyn tavoittelua

Nyt viimein se luvattu hyötypostaus. Kasvimaa ei ole kukkaniitty, vaikka siltä saattaa näyttääkin. Siellä kasvaa runsaasti ravintoa. Mangoldia olen kerännyt jo kauan kaikenlaisiin patoihin ja kohta säilön sitä pakkaseenkin. Valitsin punavartisen lajin, se ei ole niin nopeakasvuinen kuin vihreä ja varret näyttävät kauniilta ruuassa. Mangoldi kestää hallaa ja on ihan viimeisiä poimittavia lehtivihanneksia syksyllä.

Purjot ovat jo hyvän kokoisia ja niitäkin olen poiminut, mutta pääsato saa vielä kasvaa kokoa.

Viime kesänä purjot kasvoivat todella huonosti. Kaikkein pienimmät jätin maahan ja ne selvisivät talvesta. Keväällä siirsin ne kasvimaan aidan taakse ja nyt ne ovat alkaneet kukkia, saan näistä siemenet ensi kevääksi. Lajike on Hannibal.

Myös kesäkurpitsa, Latino, on tuottanut satoa jo pitkään. Pidän sen rapeasta olemuksesta, herkullinen myös raakana. Poimin kurpitsat aika pieninä niin en jää pulaan liiallisen kesäkurpitsasaaliin kanssa. Tavallinen vihreä kesäkurpitsa vasta aloittelee.

Kannatti nukutella Zefa Finoa, sen tyvet ovat paisuneet komeiksi ja maukkaiksi. Vain pari vartta aikoo kukkia, niistä saan siemenet ensi vuodeksi. Olen aivan addiktoitunut näihin, mutustelen fenkoleita ihan raakana.

Kardoneja ja latva-artisokkia kiusasivat alkukesästä kirvat, mutta siitä huolimatta ne ovat kasvaneet hyvin. Yksi kardoni talvehti ja se on tehnyt jo kukkanupunkin. Eilen tein linssipihveille lisukkeen, jossa oli kardonin lehtiruotia, mangoldia varsineen, punasipulia, valkosipulia, pensaspapuja, pippuria ja suolaa. Satoaikaan voi mennä kasvimaalle miettimään; Mitäs tänään syötäisiin.

Kokeilin myös punaparsahernettä. Rubiininpunaiset kukat ovat kiva väripilkku kasvimaalla.

Palot kerätään pieninä, kiehautetaan ja nautitaan vaikkapa voinokareen kanssa. Miellyttävä, mieto, hieman parsamainen maku.

Rakensin harjateräksestä komean kiipeilytelineenkin kun ajattelin, että herne. Punaparsaherne ei ole kuitenkaan varsinainen herne eikä sillä ole kärhöjä, vaan varsi on tanakka ja se kasvaa puskamaiseksi. Istutin yhden hajuherneen taimen tuohon kiipeilemään. Komean rautakukon olen ostanut Elsan lempituolista. Takana kasvaa härkäpapua ja yksi haisusamettikukka, niitä on vähän joka kolkalla kun kuulemma karkottavat hyttysiäkin ;)

Avomaankurkut saavuttivat kiipeilytelineensä lakikorkeuden ja poistin katoksen. Kurkkujakin olen jo saanut maistella, mutta yhtä suuremmoista satoa kuin viime kesänä ei ainakaan vielä ole näkynyt.

Vihannesportulakka on helppo kasvatettava. Se on erittäin terveellinen ja maukas, maistuu hieman kirpeän suolaiselle. Kasvissa on runsaasti C-vitamiinia ja omega-3-rasvahappoja. Käytän sitä salaateissa ja leivän päällä. Portulakkaa kannatta poimia koko ajan, silloin se tuuheutuu ja pysyy käyttökelpoisena, se ei ala kukkia. Kun kasvi tulee vanhemmaksi voi lehtiä kypsentää ryöppäämällä.

Tietysti kasvimaalla on myös porkkanaa, palsternakkaa ja punajuurta. Punajuuret kasvavat häkissä, halusin varmistaa, että ne menevät oikeaan suuhun. Viime syksynä kauriit söivät kaikki punajuureni, vain yksi jyrsitty puolikas jätettiin puutarhurille. Nyt ei ole kauriita tai peuroja näkynyt piha-alueella. Vain yksi sorkanjälki löytyi kasvimaan aidan takaa perunamaasta. Tänä vuonna olen jättänyt paljon pöpelikköä niittämättä ja se selvästi estää sorkkaväkeä tulemasta liian lähelle. Saa nähdä miten käy syksyllä kun pöpelikkö alkaa lamoutua.

Yrttejä on paljon, tässä perilla.
Rakuunat ovat kansainvälisesti edustettuna; on ranskalaista ja venäläistä. Rakuuna on yksi suosikkimausteitani, erityisesti ranskalainen. Se on talvehtinut kasvimaalla ja talvetin sitä myös ruukussa kellarissa. Keväällä lisäsin kasvustoa pistokkaista. Kasvihan on steriili, joten sitä ei voi kylvää siemenestä. Olen kuivannut sitä talveksi, yrttejähän kannattaa leikata usein, niin ne kasvavat paremmin. Venäläinen rakuuna on voimakaskasvusempi ja varma talvehtija. Se on tuoreena ihan käyttökelpoinen, mutta kuivata sitä ei kannata, se menettää makunsa. Samoin ei kannata kuivata mäkimeiramia, ainoastaan aito oregano säilyttää arominsa kuivattuna.
Taidan tehdä yrteistä ihan oman postauksensa.

Valkosipulit alkavat tuleentua, ne ovatkin komeita. Löysin siemenlaatikosta keväällä pussinpohjan ikivanhoja kosmoskukan siemeniä ja esikasvatin ne. Istutin taimet koristamaan valkosipulipenkkiä, mutta enpä arvannut, että niistä tuli tuollaisia puolimetrisiä jättejä. Niissä on kuitenkin kukkanuput, joten jatkakoon tuossa. Valkosipulithan voi kohta korjata parempaan talteen.

Kyssäkaali on kuvattu verkon läpi. Onhan tuolla kasvimaalla vielä paljon muutakin hyödyllistä, kuten herneet, pavut, salaatit, perusyrtit tilli ja persilja. Monipuolinen kotitori.

Seinustalla kasvavat tomaatit eivät ole vielä kypsiä, mutta lasikuistin amppelitomaatti on tuottanut satoa jo pitkään.

Tavoittelen hyötyä kauempaakin. Tässä yhden iltakävelyn tulos.

Mustikoita on nyt metsässä niin paljon kuin viitsii poimia. Samoin vadelmasato on tänä kesänä ollut yltäkylläinen. Ja vielä tietysti pensasmarjatkin on kerättävä talteen, siinä ovat rastaat ja ystävät olleet hyvänä apuna.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...